Monikkoustietoa - Lasten kehitys

Monikkolapset kehittyvät omaan yksilölliseen tahtiin, kuten yksöslapsikin. Monikot eivät koskaan ole keskenään täysin samanlaisia, heillä on luonteeseen, käyttäytymiseen ja ulkomuotoon liittyviä eroja. Riippumatta siitä onko monikkolapsi identtinen tai ei, hän on aina oma yksilönsä. Se kuinka erillisen tai samankaltaisen identiteetin monikot saavuttavat, riippuu monikkolapsen omista mieltymyksistä ja taipumuksista sekä ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksista.

Monikkolapsista on toisilleen paljon seuraa ja turvaa. On luonnollista, että monikkolapset ovat toisistaan jossain määrin riippuvaisia, koska he viettävät niin paljon aikaa yhdessä. Myös myöhemmissä ikävaiheissa monikkolapset voivat iloita siitä, että elämässä eteen tulevat asiat koetaan yhdessä ja samanaikaisesti. Monikkous voi edesauttaa sosiaalisuutta ja suojata elämän vaikeuksissa. Monikkolasten keskinäisen suhteen rooleja on käsitellyt tarkemmin Irma Moilanen mm. Monikkoperheet - lehdessä ja Varpu Penninkilampi-Kerola teoksessa Sylintäydeltä elämää.

Monikkolasten kasvussa ja kehityksessä on jonkin verran tutkimusten mukaan havaittu kehitysviivästymää yksöslapsiin verrattuna. Kehitysviivästymien syynä ovat yleensä lasten keskosuudesta tai raskausajan komplikaatioista johtuvat seikat.

Monikkojen kielellisen kehityksen on todettu kulkevan joitakin kuukausia yksittäin syntyneitä jäljessä.  Yleisesti kielellisen kehityksen viivästyminen on yhteydessä monikkoperheen elämäntilanteeseen. Monikkoperheen arjessa vanhemmilla on aikaa rajallisesti, ja yksilölliset, kahdenkeskiset kielellistä kehitystä tukevat arjen tilanteet ja puheen kohdistaminen yksittäin lapselle voivat jäädä vähiin.
Monikkolapset kuitenkin yleensä kirivät yksösten mahdollisen yleiskehityksellisen etumatkan kiinni kouluikään mennessä.

Yksilöllisyyden tukeminen (sivun alkuun)

Monikoiden kehityksen kannalta on tärkeää heti syntymästä lähtien puhutella lapsia omilla nimillä ja mahdollisuuksien salliessa viettää aikaa lasten kanssa erikseen. Tämä tukee lapsen yksilöllisyyttä ja identiteettiä alusta asti. On hyvä pitää mielessä se perusajatus, että jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä ja monikkolapsillakin on oikeus tulla kohdelluksi ja puhutelluksi sen mukaisesti.  Se ei tarkoita sitä, että monikkous pitäisi häivyttää pois, sillä sekin on yksi osa näiden lasten identiteettiä. Jokainen lapsi kuitenkin tarvitsee oman huomionsa ja aikuisen avun kehitystehtävässään.
Lapsien yksilöllisyyttä on hyvä tukea esimerkiksi erilaisilla asusteilla, omilla leluilla ja kavereilla. Myös neuvolan käynnit voisi mahdollisuuksien mukaan järjestää kullekin lapselle erillisillä ajoilla jolloin voidaan varmistaa yksilöllisten piirteiden ja kehityksen havaitseminen ja lapsi saa samalla vanhemmaltaan yksilöllistä aikaa.
Elämä monikkolapsena voi olla tiiviin suhteen takia joskus hyvinkin uuvuttavaa, lapset saavat osakseen ”niputusta” ja vertailua. Myös kilpailua vanhempien huomiosta voi olla enemmän mikä saattaa varsinkin lapsuusiässä näyttäytyä ”riitelynä”. Olisi hyvä, jos lapset saisivat välillä nauttia vanhempiensa, sukulaistensa ja ystäviensä jakamattomasta huomiosta. Erossa olon kokemuksia on hyvä harjoittaa ennen kouluikää.

Vauva-ikä (sivun alkuun)

Noin puolet monikkolapsista syntyy ennenaikaisesti ennen raskausviikkoa 37 ja he ovat pienipainoisempia kuin yksöslapset. He myös tarvitsevat syntymän jälkeen useammin tehostettua hoitoa. Suomessa keskosten hoito on maailman huippuluokkaa ja mahdollisiin terveysongelmiin puututaan tehokkaasti.
Vauva-ajan tekee erityiseksi se, että äidin ja isän sekä mahdollisten vanhempien sisarusten hoidettavana on yhden vauvan sijasta kaksi tai kolme. Jo vauvana lapsen näköpiirin pysyvin ihminen on oma monikkosisarus. Lapset joutuvat kilpailemaan äidin ja isän huomiosta ja hoivasta, mikä on haasteellinen tilanne vanhemmille. Usein onkin hyvä, että kaksosten kyseessä ollen äiti ottaa hoitaakseen hieman enemmän toisen ja isä toisen, kunhan tilanne ei jää pysyväksi vääristämään perhesuhteita. Vanhemmalla on tällöin ”lupa” keskittyä yhteen lapseen toisen odottaessa (Moilanen, I.2007).
Jo monikkovauva haluaa tulla kohdelluksi omana yksilönään. Tätä tuetaan puhuttelemalla vauvaa omalla nimellä, kohdistamalla puhe vain hänelle ja hyödyntämällä pienet arjen kahdenkeskiset hetket, esimerkiksi kylvetystilanteet. Kun vauva on jo kasvanut isommaksi, häntä kiinnostavat kovasti itseen liittyvät asiat: kuka näistä kuvan vauvoista minä olen, millainen olin ja mitä tein. Hyvä vinkki vanhemmille onkin luoda itselleen jonkinlainen muistisääntö valokuvaustilanteisiin siitä, että voi myöhemmin kertoa kuvasta kuka kukin on. Tyhjään kirjaan on kätevää kirjoittaa arjen lomassa pieniä huomioita kustakin lapsesta. Pienetkin kirjaukset osoittautuvat myöhemmin kullanarvoisiksi.

Leikki-ikä (sivun alkuun)

Leikki-ikäisten monikkojen vuorovaikutus on tiivistä. Kiinnostuksen kohteena ovat usein samanlaiset ikätasoon liittyvät asiat. Tämä saattaa toisaalta virittää lapset yhteiseen leikkiin ja touhuun, mutta toisaalta myös aiheuttaa kiistaa leluista ja leikkitilasta (Penninkilampi-Kerola, V., 2007).
Leikki-iässä lasten kasvaessa ja liikkuessa perheessä sattuu ja tapahtuu. Vanhemmat saattavat pohtia ovatko monikot mahdollisesti vilkkaampia kuin muut lapset. Viimeisimpien tutkimusten mukaan kaksosilla ei ole todettu yksösiä enempää ylivilkkautta, keskittymishäiriöitä tai käytösongelmia. On hyvä muistaa, että lapset vaikuttavat toisiinsa esimerkiksi lietsomalla ”hurjaa menoa” toisissaan. Monikot saavan erinomaisen tuen ja kimmokkeen samanikäisestä sisaruksestaan eli tilanteita syntyy, kun samanikäiset aktivoivat toisiaan.

Kouluikä (sivun alkuun)

Samalle vai eri luokalle on kuuma kysymys monikkolasten kouluikää lähestyttäessä. Monikkoperheet ja monikot ovat erilaisia, ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa ratkaisua tai mallia monikkolasten kouluvalinnoissa. Perheen tuleekin miettiä kokonaisuutta; minkälaiset monikot meillä on? Ovatko he yksilölliset vai erityisen kiinni toisissaan? Onko heillä kokemuksia erillään olosta? Tiedetäänkö miten lapsi käyttäytyy, kun monikkosisarus ei ole läsnä? Miten itsenäisiä he ovat? Miten arki meillä sujuu eri ratkaisuvaihtoehdoissa?
Lapset eivät aina käyttäydy kotona ja koulussa tai päiväkodissa samalla tavoin ja tämä seikka asettaa myös omat haasteensa esikoulun / koulun ja vanhempien keskinäiseen vuoropuheluun ratkaisuja mietittäessä. Paras ratkaisu löydetään, kun kuullaan esikoulun / koulun, vanhempien ja myös lasten mielipiteitä. Lapsia ei tule ajatella kouluun lähtevänä parina tai joukkona, vaan heitä tulee kohdella yksilöinä, omana persoonallisuutena ja oppijana. Monikkous tulee toki mietittäväksi kun pohditaan mikä on lasten keskinäisen suhteen ja käyttäytymisen vaikutus esimerkiksi luokkasijoittamisessa.

Koulunkäynti eri luokilla voi olla hyväksi silloin kun lapset ovat hyvin riippuvaisia toisistaan, tai jos heillä esiintyy erittäin voimakasta kilpailua keskenään tai he esimerkiksi rajoittavat toistensa käytöstä. Erottaminen parhaimmillaan antaa monikkolapsille omia henkilökohtaisia kokemuksia, mahdollistaa omien kaverisuhteiden muodostumista ja vahvistaa omaa identiteettiä. Samalle luokalle sijoittaminen lisää turvallisuudentunnetta, koulumatkat voidaan paremmin kulkea yhdessä ja uuteen ympäristöön tutustuminen ei jännitä niin paljon kun tukena on samaa luokkaa käyvä sisarus. Myös mikäli lapset reagoivat hyvin voimakkaasti eri luokille sijoittamiseen, saattaa erottaminen olla traumaattinen kokemus ja samalle luokalle sijoittaminen näin perustellumpaa. Perheen arki voi sujua luontevammin lasten ollessa samalla luokalla, mm. vanhempainillat ja lukujärjestys ovat samat. Samalla luokalla lapset voivat mennä eri jakoryhmiin, mikä tarkoittaa sitä, että osa tunneista pidetään jakoryhmittäin pienemmässä ryhmässä. Tämä on hyvä mahdollisuus järjestää erillisiä kokemuksia lapsille. On hyvä huomioida, että eri jakoryhmiin sijoittaminen voi tarkoittaa eri aikaan alkavaa tai loppuvaa koulupäivää. 
Kouluiän tavoite on oppiminen ja lapsen kasvaminen omien tarpeidensa ja taipumustensa mukaisesti. Voivatko lapset tässä ratkaisussamme oppia tasapuolisesti ja tukeeko lasten luokkasijoittaminen yksilöllistä kasvua ja kehitystä? Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita ja yhdessä esikoulun / koulun kanssa keskustellen löytyy varmasti kaikille paras vaihtoehto.
On hyvä muistaa, että ensimmäinen tehty ratkaisu voidaan aina vaihtaa jos osoittautuu, ettei se tue lapsen kehitystä toivotulla tavalla. Lapset voivat esimerkiksi alakouluajan käydä samaa luokkaa ja yläkouluun siirtyessä vaihtavat eri luokkiin.

Kouluiässäkin tulee muistaa, että monikkolapset voivat olla kehitykseltään hyvin erilaisia.  Lapset ovat yksilöitä, jokaisella on omat vahvuutensa, heikkoutensa ja kehittymisaikataulunsa sekä kiinnostuksen kohteet. Yksi on kielellisesti lahjakas, yksi matemaattisesti, yksi tuo kokeista kiitettäviä, toinen taas tyydyttäviä. Vanhempien ja opettajien haasteena onkin tukea jokaista lasta omana yksilönään ja tukea hänen henkilökohtaista kehitystään. Usein on vaarana, että monikkolapsia vertaillaan ja pienistäkin eroista tehdään merkittäviä. Ääneen lausuttua ja julkista vertailua olisi hyvä välttää.

Suomen Monikkoperheet ry on julkaissut Monikkolapset koulussa – oppaan.  Opas käsittelee erityisesti 5-12-vuotiaita monikkolapsia koulunkäynnin näkökulmasta. Tutustu oppaaseen kohdassa tuotteet. Oppaassa on julkaistu lomake, joka on tarkoitettu tukemaan vanhempien ja opettajan yhteistyötä monikkolasten esiopetuksen ja koulunkäynnin erityiskysymyksissä. 
LOMAKE (pdf).

Englanninkielistä tietoa monikkolasten koulunkäynnistä löydät Internet-sivustolta http://www.twinsandmultiples.org/. Sivun ovat koonneet englantilainen opettaja Pat Preedy ja australialainen psykologi David Hay. Vaikka koulujärjestelmä Suomessa poikkeaa englantilaisesta ja australialaisesta järjestelmästä, sivut ovat ehdottomasti vierailun arvoiset. Sivuilta löytyy
paljon vinkkejä niin opettajille, kuin vanhemmillekin.

Murrosikä (sivun alkuun)

Murrosiästä sanotaan, että se on uusi uhmaikä, jonka kehityksellisenä tehtävänä on auttaa nuorta irtautumaan lapsuuden kodista omaan elämään. Tavanomaiseen murrosikään verrattuna erityistä on se, että monikkolapset joutuvat itsenäistymään myös toisistaan. Perheessä on samaan aikaan useampi nuori etsimässä omaa identiteettiään. Aiemmin tiivisti symbioosissa toiminut kaksospari voi ottaa rajunkin irtaantumisen toisistaan murrosiässä, ”meidän” tilalle tulee ”minä”.

Murrosiässä alkavat seurustelusuhteet saattavat aiheuttaa poikkeuksellisen paljon sisarusten kesken kateutta, mustasukkaisuutta ja kilpailua huomiosta. Monikkous tuo kuitenkin myös turvaa murrosiän myllerrykseen, sillä omia kokemuksia on mahdollisuus peilata ja jakaa samanikäisen sisaruksen kanssa. Monikkovanhempien voi olla myös turvallisempaa päästää lapsensa ”iltamenoihin”, kun he tietävät sisarusten olevan yhdessä liikkeellä.

Kaksoset ja kolmoset voivat saada valtavan voimavaran toisistaan käydessään itsenäistymis- ja irtaantumiskamppailuaan.  Kärjistyvissä tilanteissa monikkonuoret löytävät helposti yhteisen rintaman ja saattavat käydä törmäyskurssille vanhempiensa kanssa. Vanhemmilta vaaditaankin paljon henkistä jaksamista ja rajojen vetoa.

Aikuisuus (sivun alkuun)

Neyer (2002) on todennut, että kaksossuhteen merkitys ja läheisyys on voimakkainta lapsuudessa ja nuoruudessa, vähenee aikuisiässä ja voimistuu kohti vanhuutta. Osa monikoista säilyttää hyvin tiiviin suhteen ja yhteydenpidon läpi elämän. Elämän vaikeuksissa monikkosisar on tyypillisesti kuitenkin ensimmäinen henkilö, jonka kanssa huolet jaetaan (Penninkilampi-Kerola, V. 2007)

Käytetyt lähteet ja suositeltavaa kirjallisuutta:
Kumpula, U. (toim.).2004. Asiakkaana monikkoperhe. Suomen Monikkoperheet ry.
Kumpula, U. (toim.) 2005. Monikkolapset koulussa. Suomen Monikkoperheet ry.
Moilanen, I. 2007. Kasvatukselliset haasteet ja yksilöllisyyden tukeminen eri elämänvaiheissa. Teoksessa Sylintäydeltä elämää. Väestöliitto.
Penninkilampi-Kerola, V. 2007. Monikkojen keskinäinen suhde. Teoksessa Sylintäydeltä elämää. Väestöliitto.
Neyer, F.J. 2002. Twin relationships in old age: A developmental Perspective. Journal of Social and Personal Relationships, 19, 155-177.
Stakes. Synnyttäjät ja synnytykset.

(sivun alkuun)