Monikkoperheet toivovat perhelähtöistä kotipalvelua

Artikkeli julkaistu 24.9.2018

Selvitimme palvelu- ja etuuskyselyssämme sitä, mitä mieltä monikkoperheet ovat heille tarjotusta kotipalvelusta.
Monikkoperheet arvostavat perheiden tarpeista lähtevää palvelua sekä sen joustavuutta

 

Suomen Monikkoperheet ry toteutti syksyllä 2017 laajan kyselyn monikkoperheiden palveluista ja etuuksista. Saimme kyselyyn 672 vastaajaa ympäri Suomea. Kyselyssä kartoitettiin myös perheiden kokemuksia kotipalvelusta. Kotipalvelua vastaajista oli käyttänyt vuonna 2015 tai sen jälkeen 29,6 %.

Palvelua käyttäneistä 67,7 % koki palvelun vastanneen hyvin tai erittäin hyvin perheen tarpeisiin. Huonosti tai erittäin huonosti palvelu vastasi 11,2 %:n tarpeisiin. Palvelua käyttäneistä vastaajista 33,2 % koki maksujen olevan liian korkeat ja 60,1 %:n mielestä maksut olivat kohtuulliset. Palvelusetelillä kotipalvelua saaneista noin puolet (50,8 %) oli tyytyväisiä palvelun hintaan.

Reilu neljäsosa vastaajista (26,5 %) oli ostanut kodin ulkopuolista siivousapua ja yli puolet (54,4 %) vastaajista oli saanut maksutonta apua lasten- ja/tai kodinhoitoon sukulaisilta tai ystäviltä vähintään kerran kuukaudessa. 13,5 % vastaajista ei saa lainkaan sukulaisten tai ystävien maksutonta apua monikkoperheen arkeen.

 

Palvelun joustavuutta arvostetaan

Palvelun joustavuus tai joustamattomuus perheiden tarpeiden mukaan oli suurimman kiitoksen ja kritiikin kohteena. Toivottiin, että vanhemmat saisivat tehdä työntekijän käynnin aikana mitä itse haluavat, ilman rajoituksia. Osa kaipasi nukkumista, aikaa parisuhteen hoitoon, rauhallista suihkua tai virkistymistä kahvilassa tai harrastuksen parissa. Toisille oli puolestaan tärkeää viettää kyseinen aika antaen huomiota isosisarukselle tai käydä lääkärissä. Joustamattomuutta puolestaan aiheuttivat rajoitukset vanhempien tekemisissä ja tiukat säännöt esimerkiksi vanhempien läsnäolosta kotipalvelun aikana.

Positiivisissa palautteissa kiitettiin sitä, että perhe sai juuri sitä apua, mitä tarvitsikin. Kotipalvelun työntekijä auttoi lastenhoidon ohella, etenkin vauvojen nukkuessa, muissakin pienissä kodin askareissa; viikkasi pyykkejä, laittoi tiskit, teki pientä siivousta ja laittoi ruokaa. Mitä milloinkin perheellä oli toiveissa. Työntekijällä oli herkkyys toimia tilanteen mukaan. Joustavuutta palveluun toi myös se, että perhe sai itse päättää päivät ja kerrallaan käytettävän tuntimäärän.

Negatiivisissa palautteissa vanhemmat kaipasivat edellä kuvattua konkreettista apua lasten- ja kodinhoitoon, etenkin siivoukseen, mutta eivät sitä saaneet. Ohjaaminen, pelkkä istuskelu ja juttelu koettiin turhaksi. Osa vastaajista halusi ennemmin itse hoitaa lapset, kuin antaa heidät vieraan hoitoon. Kotityöt olisi ollut helpompi ulkoistaa. Koettiin, että lastenhoitoon sai myös kodinhoitoa helpommin apua läheisiltä. Kotityöt olivat joissakin kommenteissa rajattu yhdessä tehtäviksi. Vaatimus siivoamiseen osallistumisesta lastenhoidon ohessa stressasi vain lisää.

Oudot säännöt kummastuttivat. Lastenhoitoapua ei saanut muuton yhteydessä, eikä perheessä saanut olla lemmikkejä. Hoitajat eivät myöskään tulleet paikalle silloin, kun joku perheenjäsen oli kipeänä. Kipeänä avun tarve olisi ollut suurin.

Palvelun ajankohdassa toivottiin olevan joustoa. Osa perheistä tarvitsisi apua myös virka-ajan ulkopuolella. Toiveina tulevaisuuteen olisikin, että perheillä olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin ja milloin kotipalveluun myönnetyt tunnit käytetään. Kotipalvelu voisi olla joko puhtaasti siivouspalvelua tai kotipalvelun työntekijät tekisivät myös kevyttä ylläpitosiivousta ja kotitöitä lasten nukkuessa – perheen toiveiden mukaisesti.

Apua automaattisesti monikkoperheille?

Avun saaminen helposti ja vaivattomasti, korkeintaan yhdellä puhelinsoitolla, olisi tärkeää. Kotipalvelun toivottaisiin olevan automaattisesti tarjolla monikkoperheille. Varhainen kotipalvelun mainostus jo odotusaikana tai heti vauvojen synnyttyä koettiin hyväksi. Jossain kunnassa kotikäynti tehtiin odotusaikana jokaiselle tulevalle monikkoperheelle ja asiakkuus alkoi heti. Toisessa kunnassa avun mahdollisuutta mainostettiin sairaalassa, palveluntarjoajan suunnalta soitettiin vanhemmille ja tultiin kotikäynnille. Palvelun pariin oli helppo päästä.

Ajan ja voimien puute sekä masennus tekivät hakemisesta hankalampaa. Hakeminen koettiin ylimääräiseksi urakaksi ja viranomaisten arviokäynnit arkea kuormittavaksi. Palvelu koettiin epäselväksi ja kriteerit palvelun saamiseen eri kuntien välillä harmittivat. Kotipalvelun sisällöissä, laajuudessa ja rajoituksissa oli runsaasti eroja, jopa saman kaupungin sisällä. Palvelun ohjeistuksen ja käytäntöjen tulisikin olla yhtenäisempiä asuinkunnasta riippumatta. Palvelusetelit koettiin hyväksi vaihtoehdoksi, mutta väsyneenä sopivan palveluntarjoajan valitseminen tuntui liian työläältä. Palveluseteleihin liittyen ehdotettiin, että olisi hyvä, jos uudet palvelusetelit voisi hakea sähköisen asiointipalvelun kautta.

Kotipalvelusta tiedottamista ja kannustusta avun hakemiseen tulisi lisätä. Neuvolan rooli on siinä tärkeä. Neuvoloissa tulisi olla selkeät ja yhtenäiset ohjeet avun mahdollisuuksista. Tietoa kotipalvelusta voisi jakaa neuvolan kautta annettavan selkeän esitteen avulla.

Kiitosta vastaajien kommenteissa sai kunnan järjestämä ilmainen kotipalvelu monikkoperheille sekä palvelusetelit. Myös siitä pidettiin, että maksut maksettiin käyntimaksuina, ei tulojen mukaan. Liian korkean hinnan vuoksi palvelu jäi usein käyttämättä. Suurimpana epäkohtana oli hyvätuloisten, mutta isolainaisten asema, silloin kun kotipalvelun hinta laskettiin tulojen perusteella. Ylimmän maksuluokan hinnat koettiin kohtuuttomiksi. Perheiden kokonaistilanne tulisi huomioida myös maksujen kohdalla.

Työntekijöiden ammattitaitoa ja tuttuutta arvostetaan

Vanhemmille oli tärkeää, että hoitajiin pystyi luottamaan ja vanhemmat uskaltautuivat jättämään vauvat kokeneiden ammattitaitoisten hoitajien hoiviin. Tärkeää oli myös, että työntekijät pysyivät samoina, he tulivat tutuiksi ja olivat helposti lähestyttäviä. Osa koki saaneensa henkistä tukea kokeneelta työntekijältä raskaassa elämäntilanteessa. Työntekijöiden osaamistasossa oli kuitenkin paljon eroa. Osalta puuttui oma-aloitteisuutta, he työskentelivät verkkaisesti ja perheen arkea sekä rutiineja ei kunnioitettu. Osa hoitajista ei pärjännyt lasten kanssa, vaan kaipasi työssään itse apua ja tukea.

Monia vastaajia harmitti palvelun epävarmuus. Työntekijä oli usein jättänyt tulematta ja aika oli peruttu aivan viime hetkillä. Sijaisia sairastapauksiin ei löytynyt. Palvelun ajalle ei voinut sopia mitään tärkeää menoa. Hoidon toteutuminen jännitti ja aiheutti stressiä. Luotettavaksi palvelun kokenut toi puolestaan esille, että jo tieto tulevasta avusta auttoi jaksamaan arjessa.

Apua saatiin kotipalvelun kautta hyvin vaihtelevia määriä. 2-3h/vko vaikutti olevan aika tyypillinen määrä kotipalvelun apua, minkä useat kokivat kuitenkin riittämättömäksi. Palvelu haettiin osalla paikkakunnista 1-3 kuukauden jaksoissa, mikä koettiin hankalaksi. Joillakin kotipalvelu kesti kuusi viikkoa ja toiset saivat apua vuoden ajan. Apua toivottiin järjestettävän ennaltaehkäisevästi ja sitä tulisi saada yli kolme kuukautta. Tärkeää olisi kysyä vanhempien jaksamista myös vauvavuoden jälkeen ja saada tarvittaessa silloinkin apua.

 

TEKSTI

Tuija Kontinen
Kirjoittaja toimi vs. vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina Suomen Monikkoperheet ry:ssä 4-7/2018.

.

Onnistuneeseen kotipalvelukokemukseen vaikuttivat:

  • Palvelun joustavuus ja tarpeenmukaisuus
  • Kohtuullinen hinta
  • Avun saamisen helppous
  • Pätevät, luotettavat ja tutuiksi tulleet hoitajat
  • Henkinen tuki

Tyytymättömyyttä kotipalveluun aiheuttivat:

  • Palvelun puuttuminen
  • Avun saamisen eriarvoisuus, hankaluus ja tiedottamisen puutteet
  • Rajoitettu, joustamaton palvelu, joka ei kohdannut perheiden tarpeita
  • Avun maksullisuus, korkea hinta
  • Palvelun laatu
  • Epäpätevät hoitajat
  • Palvelun kesto

Olemme julkaisseet teemaan liittyen myös mediatiedotteen 27.9.2018, Lue tiedote Monikkoperheet toivovat perhelähtöistä kotipalvelua.

 

Share