Juhlat kaksosena

Kun olin lapsi, nimipäiväni olivat minulle tärkeitä. Heinäkuun 24. päivänä aurinko paistoi, syötiin mansikkakakkua, ja sain aina pienen lahjankin. Olen vasta aikuisena tajunnut, miksi nimpparit tuntuivat minusta niin hienoilta: se oli vuoden ainut juhlapäivä, jolloin olin yksin huomion ja ihailun kohteena. Muistan myös, että kaksosveljeni nimipäivinä tunsin kateudenpiston − nyt hänen nimensä oli suklaakarkeilla kirjoitettuna kakussa eikä minun! Nyt hän sai lahjan enkä minä! Nyt hänestä otetaan kuvia kakkunsa kanssa eikä minusta!

Synttäreitä meillä juhlittiin kaksien lahjojen mutta yhden kakun voimin. Ei sitä silloin osannut kyseenalaistaa, mutta jälkikäteen on tullut mieleen, että olisi kaksikin kakkua ollut kiva asia. Olisivathan ne voineet olla vaikka vähän pienempiä. Pääasia olisikin ollut, että kummallakin meillä olisi ollut oma kakku. Olisikohan oma kakku peräti tukenut yksilöllisyyttä? Olen myös kuullut, että monikkosisarukset tapaavat saada vähän vaatimattomampia synttärilahjoja kuin yksöset, koska useampi kuin yksi lahja kerralla on niin suuri menoerä. Se jos mikä on epistä! Vinkiksi siis monikkosisarusten synttäreille meneville: varautukaa menoerään jo ennalta.

Olin kaksosveljeni kanssa samalla riparileirillä, ja rippijuhlamme olivat siten yhteiset. On toki käytännön syistä kätevää, ettei rippijuhlia tarvitse järjestää kaksia kesässä ja ettei vieraiden tarvitse matkustaa juhlapaikalle monena pyhänä. Kuitenkin olisi minusta tärkeää, että kukin päivänsankari huomataan ja huomioidaan myös yksilöllisesti eikä vain yhteisesti − vaikka sillä omalla kakulla. Ei kaksonen, kolmonen tai nelonen ole vähemmän yksi kuin yksönen.

Näin ennen joulua tulee muistelleeksi myös lapsuuden jouluja. Meillä leivottiin joulun alla aina pipareita kerralla iso satsi. Kullekin sisarukselle oli varattu oma, reilu kimpale taikinaa, jonka sai itse leipoa. Muotitkin sai tietysti itse valita. Yhdessä puuhattiin, mutta kukin sai paiston päätteeksi henkilökohtaiset piparit, jotka sai säästää jouluun tai syödä jo aiemmin. Yhteisöllistä mutta samalla yksilöllistä, ja tosi mukavaa.

Tiina Kasi
kaksonen

Share