Isänpäivänä vähintäänkin tuplasti iloa ja vauhtia arkiseen kulkuun

Jälleen se lähestyy. Pikkuhiljaa se alkaa kuulumaan myös kotona. Tuplat alkavat kertoilemaan, miten he ”salaa” ovat isänpäivää varten tehneet sitä ja tätä, mutta eivät saa kertoa siitä minulle. ”Se on tuolla mutta et saa mennä sinne.”

Koska se on salaisuus, ja äiti tietää.

Uskoisin puhuvani monen muunkin isän suulla, kun totean niin ikävästi, että isänpäivä on kovin arkinen päivä pikkulapsiperheessä. Enkä tietenkään tarkoita arkisella sitä, etteikö mitään poikkeavaa sisältyisi siihen päivään. On kuitenkin samat rutiinit ja tavat, jotka pääsääntöisesti sisältyvät jokaiseen päivään. Ja hyvä niin.

Isänpäivä poikkeaa meidän perheessä muista päivistä siten, että isä saa nukkua muita pidempään. Tai ainakin saa luvan kanssa teeskennellä nukkuvaa siihen asti, kunnes toinen kaksosista hyppää sängylle herättämään ”nukkuvaa” isiä, polven kanssa hellästi survoen jalkoväliä. Lahja(t) jaetaan myös, samalla kertoen, kuka teki mitäkin ja mitä autoja oli unissa.

Meidän perheen kaksosilla on aika erilaiset kyvyt ja näkemykset tuottaa asioita. Toinen maalaa niin sanotusti isolla pensselillä, ja toinen pojista on kiinnostunut enemmänkin yksityiskohdista. Joten jos isänpäiväksi sattuu olemaan molempien poikien omia henkilökohtaisia tuotoksia, ei ole kovin vaikea kertoa, kumpi on Ananaksen ja kumpi Banaanin tekemä.

Isänpäivään liittyy paljon iloa ja naurua, ja se tulee siitä yhdessä tekemisestä ja läsnäolemisesta. Se ei välttämättä aina arkena onnistu, kun on töitä, opiskelua, näistä johtuvaa väsymystä ja niin edelleen. Mutta isänpäivänä kaiken muun voi unohtaa, ja olla läsnä omille pikku palleroilleen. Se on tärkeää niin itselle, kuin myös näille pienille pojille, jotka kohta ovat jo isoja poikia. Ei vuosien päästä enää kysellä, että mihin se aika on oikein mennyt? Silloin hymyillään ja olla iloisia siitä kaikesta, mitä yhdessä ollaan tehty tai juteltu.

Isänpäivänä on lupa ottaa rennommin. Jos päiväunet jäävät väliin mukavan puuhan takia, se on täysin hyväksyttävää. Tai jos tuplatuhot haluaisivat veljiensä kanssa ampua isiä Nerf-aseilla, sallittakoon sekin. Onhan se isänpäivä vaan kerran vuodessa.

Onko isänpäivä kuitenkaan, tavallinen, arkinen päivä muiden ei-isänpäivien joukossa? Niinpä, ei taida olla. Isänpäivänä ollaan pelkästään omia pieniä lapsia varten, unohdetaan omat murheet, vaatimukset ja hektisyys. Pysähdytään ja nautitaan, eletään hetkessä, kuten lapsetkin. Täydellinen isänpäivä.

Ilkka Tolonen

Kirjoittaja on sairaanhoitajaopiskelija, aviomies ja neljän (kohta viiden) pojan isä, joista 4-vuotiaat kaksoset kaiken toiminnan keskipisteenä.

.

perhe, äiti, isä, lapsia
Share