Valoa kohti yhteisvoimin

Suomi ja koko maailma ovat kevään ajan yhdessä rintamassa taistelleet koronavirusta vastaan, mutta vihdoin alkaa tuntua, että ruoho oikeasti vihertää jo selviytymisen merkiksi. Maaliskuussa yhteiskunta sulkeutui hiljalleen ja ihmiset vetäytyivät omiin koteihinsa. Kotikoulun aloittaminen, vanhempien etätöiden sovitteleminen ja päivähoidon puuttuminen rikkoivat monessa perheessä arjen rutiinit. Kaikkialla puhuttiin sosiaalisen eristäytymisen ajasta, kun päivittäiset lähikontaktit muiden ihmisten kanssa ajettiin minimiin. 

Monikkoperheessä tämä tarkoitti moninkertaista rutiinien rikkomista ja monelle myös sosiaalisten kontaktien lisääntymistä ja tiivistymistä neljän seinän sisälle. Etäkoulun järjestäminen yhden sijaan kahdelle tai kolmelle tai useammalle eri-ikäiselle sisarukselle ei varmasti ole ollut helppo juttu, kyllä koulua ja opettajaa tuli monessa kodissa ikävä. Päivähoidon siirtyminen kotioloihin saattoi monikkoperheissä merkitä molemman vanhemman kotiin jäämistä, eikä suunnitellusta etätyön tekemisestä ehkä tullut ihan sitä, mitä piti. Ruokamenot ja ruokahuollon tarve tuplaantuivat, pyykkivuorista puhumattakaan. Tästä kaikesta venymisestä suuret kiitokset ja hatun nosto jokaiselle suomalaiselle lapsiperheelle, ja etenkin monikkoperheille tuplakumarrukset!

Haluan lämpimästi onnitella 25-vuotiasta Suomen Monikkoperheet ry:tä ja kiittää siitä työstä, jota olette tehneet monien suomalaisten lapsiperheiden arjen tueksi. Pikkulapsiaikana järjestöjen tarjoama vertaistuki on monille perheille korvaamatonta, ja uskon monikkoperheissä tarpeen olevan vieläkin kallisarvoisempaa. Kun perheestä tulee monikkoperhe, on monet vauvaperheen paineet kohdattava tuplana tai triplana, eikä taakan kantajia ole näissä perheissä muita enempää. Järjestökentän tarjoama tieto ja vertaistuki mahdollistavat taakan jakamista muille samassa elämäntilanteessa oleville. Kun hyvät neuvot ovat kalliit, niistä syntyy järjestöille jaettavaksi arvokasta pääomaa.

Suomalaiset kantavat huolta tulevaisuuden alhaisesta syntyvyydestä ja vaikeat talousnäkymät eivät varmasti helpota tätä huolta. Päättäjät haluavat kuitenkin vastata huoleen luomalla eri keinoin perhemyönteisempää ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Onneksi kauan kaivattu perhevapaauudistus etenee myötätuulessa ja tuo toivottavasti helpotusta ja rohkaisua monille tuleville lapsiperheille. Kun sosiaalinen eristäytyminen vihdoin väistyy, luvataan olla toistemme tukena aidosti myös arjessa, koska arjen apu on monen lapsiperheen paras pelastus.

Sosiaali- ja terveysministeri

Aino-Kaisa Pekonen

Teksti on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 2/2020, 27.5.

Share