Kehu ja kannusta

Lapsen oman arvon tunne on yhteydessä liikkumiseen

Artikkeli on julkaistu 1/2019 Monikkoperheet-lehdessä

Liikuntakasvatuksen tutkijan Arja Sääkslahden ura mullistui kaksosten syntymän myötä:
-Kaksosten synnyttyä heräsi halu tutkia ja perehtyä syvällisemmin asioihin: kuinka samoista aineksista, samassa ympäristössä kasvaneet lapset voivatkin olla hyvin yksilöllisiä omine tarpeineen ja kiinnostuksen kohteineen.

Kaksoset ovat olleet Arja Sääkslahdelle iso ajattelua ja työuraa mullistava näkökulma.

-Sain lapset 1980-luvun lopulla, kun opiskelin Jyväskylän yliopistossa liikuntakasvatusta. Minulla oli vahva aikomus liikunnanopettajaksi, Sääkslahti kertoo.

Perheen esikoistyttö oli syntynyt vuonna 1986 ja oli pari kuukautta vaille kolmevuotias, kun Sääkslahden perheeseen syntyivät ei-identtiset kaksospojat. Lasten syntymän jälkeen Arja valmistui liikunnanopettajaksi ja teki opettajan töitä, mutta uteliaisuus ja kiinnostus johti aina uudelleen yliopistolle tutkijaksi. Tutkimuskohteina ovat olleet lasten motorinen kehitys, oppiminen ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen sekä terveys.

Tarjoa lapsille rauha

Lapsilla oman arvon tunne, kokemus siitä, kuinka hyväksytty hän on, kulkee oman fyysisen hyväksynnän rinnalla. Niinpä vanhempana olisikin tärkeää muistaa kehua ja tukea lasta hänen liikkumisestaan.

-Jokaisessa lapsessa on vahvuuksia, jotka meidän vanhempien tulee löytää ja sen jälkeen niitä tulee edelleen tukea. Puheessa ei kuitenkaan saisi käydä niin, että vain silloin kun kehutaan, lapselle tulee tunne, että hän kelpaa vanhemmilleen. Kehut ja kommentit ovat äärettömän tärkeitä lapsen minäkuvan kannalta.

Kaksosten ja kolmosten välillä on helposti eroja ja vertailua. Yksi on nopea juoksija, toinen taas taitava piirtäjä.

-Usein kaksosista toinen on liikunnallisesti heikompi, toinen vahvempi. Tai heidän liikunnalliset vahvuutensa ovat erilaisissa asioissa. Vanhempana olisi tärkeää toimia niin, että pystyy tarjoamaan lapsille rauhan, eikä lisää heidän välistä kilpailuaan, Sääkslahti sanoo.

Persoonallisuuden piirteillä on liikkumiseen iso merkitys. Riippuen siitä, miten sinnikäs lapsi on, hän jaksaa opetella uutta. Myös vanhemman sinnikkyys on tärkeää. Sinnikäs saattaa pärjätä liikunnassa paremmin sen vuoksi, että hän harjoittelee niin kauan, kunnes onnistuu.

Kaksosten kilpahiihto

Omien kaksostensa lapsuudesta Sääkslahti muistaa kauhukokemuksena sen, kuinka lasten ollessa koulussa hiihtokilpailuissa kaksoset laitettiin parilähtönä hiihtämään. Pojat olivat erilaisia hiihtäjiä: toinen oli hyvin kestävä ja voimakas, hyvä kestävyysliikunnassa ja hiihdossa, mutta luonteeltaan ei-kilpailullinen, toinen taas oli taitava ja ketterä, ei niin hyvä hiihtämisessä, mutta kovin kilpailullinen ja voitontahtoinen. Kun erilaiset pojat laitettiin hiihtämään toistensa kanssa kilpaa, siitä seurasi ”kaaos”:

-Kisatilanteessa se poika, joka oli parempi hiihtämisessä, hätääntyi ja sotkeutui suksiinsa. Kisasta seurasi hänelle armoton murhe siitä, että hän hävisi kilpailun veljelleen, jonka tiesi olevan häntä siinä lajissa selvästi heikompi. Myös opettaja harmitteli jälkeenpäin, että hän oli laittanut pojat kilpailemaan toisiaan vastaan, sillä siitä oli seurauksena harmia ja keskinäisen kilpailumentaliteetin turhaa vahvistamista, muistelee Arja Sääkslahti tilannetta vuosien takaa.

Lapsen kiinnostuksen kohteet yllätyksiä

Sääkslahtien perheessä liikunta on ollut koko perheen yhteinen elämäntapa. Sunnuntaisin käytiin koko perheen yhteisvoimin uimassa ja vedestä tulikin tärkeä elementti lapsille. Kaksosillekin liikunnasta on tullut tärkeä osa elämää.

-Vanhempana ei voi koskaan tietää, mihin oman lapsen kiinnostus kohdistuu. Meidän perheessä yllätys oli se, että kun kävin lasten kanssa katsomassa Hevoskuiskaaja-elokuvan, ilmoitti toinen kaksosista, että hän haluaa alkaa harrastaa ratsastusta. Annoimme hänen ottaa pari ratsastustuntia. Kun lapsi seuraavalla viikolla kysyi, milloin on seuraava ratsastustunti ja kuuli, ettei sellaista ole varattu, hän suuttui ja varasi itse ajan tunnille. Into säilyi niin voimakkaana, että peruskoulun jälkeen hän opiskeli hevostenhoitajaksi. Ihmettelimme mieheni kanssa, mistä ihmeestä tämä hevoskiinnostus tuli ja että kummalla meistä on ”salainen beduiinigeeni”. Myöhemmin kuulimme, että suvun isoisä olikin ollut Suomen kuuluisimpia hevosvalmentajia.

-Liikunnassa on se hieno puoli, että toimintamahdollisuuksia on paljon. Vanhempien kannattaakin rohkaista lapsiaan kokeilemaan eri harrastuksia, Arja Sääkslahti ehdottaa.

Vinkkejä lasten liikuntataitojen opetteluun

Luistelu, hiihto, pyöräily, laskettelu, uinti… Lapsi opettelee alle kouluikäisenä monia uusia liikuntataitoja. Kun perheessä on useita samaan aikaan syntyneitä, vaatii opetteluun tukeminen perheen vanhemmalta enemmän aikaa ja voimia kuin yhden lapsen opettaminen.

Luistelun, hiihdon ja monen muun liikuntalajin harjoittelussa tärkeää on hyvä tasapaino. Niinpä epätasaisessa maastossa, siis vaikkapa metsässä, käveleminen on lapsille mainiota harjoittelua liikuntataitoja silmällä pitäen.

-Jos lapsi osaa kävellä vaihtelevassa maastossa, esimerkiksi metsäpolulla, hän voi kokeilla luistelemista tai hiihtämistä.

Ensin luistimet jalkaan kotona

-Luistelu kannattaa aloittaa niin, että pukee kotona luistimet jalkaan ja harjoittelee luistimet jalassa seisomista sisällä, samoin suksia voi kokeilla ensin sisällä maton päällä. Kun uusiin välineisiin on totuteltu, voi luistimia alkaa kokeilla jäällä ja suksia ulkona ladulla. Hiihtämisen voi aloittaa omaan pihaan tehdyllä pienellä ladulla, Arja Sääkslahti opastaa.

Apuvälineinä voi käyttää luistellessa vaikkapa potkukelkkaa tai jakkaraa. Pyöräilyä opeteltaessa potkupyörä on oiva apu ensitutustumiseen.

Hyvät kokemukset jäävät mieleen

Uusien taitojen opettelu on lapselle väsyttävää. Esimerkiksi luistelussa jo kymmenen minuuttia voi tuntua lapsesta rankalta.

-Jos lasta alkaa väsyttää uuden taidon opettelu jo lyhyen ajan jälkeen, aikuisen tulisi suhtautua asiaan ymmärtäväisesti. Jos vanhempi ärtyy ja sanoo vaikka ”Nytkö jo? Vastahan tänne tultiin?”, saattaa lapselle jäädä uuden taidon opettelusta negatiivinen kokemus.

Kun kokemus on lapselle neutraali tai positiivinen, siihen palaa mielellään uudelleenkin. Tunnemuisti on vahva ja hyvät kokemukset jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

-Niihin hetkiin, jolloin tehdään jotain uutta liikuntaa, kannattaa satsata. Lapselle on suuri seikkailu päästä tutustumaan uusiin urheilulajeihin. Aikuisella olisi silloin hyvä olla itsellään hyvä ja kiireetön olo, eikä liikuntakokeiluun pitäisi luoda lapselle paineita, Sääkslahti toteaa.

TEKSTI JA KUVA

RAISA OJALUOTO

Arja Sääkslahti tietää, että parhaimmillaan liikunnasta jää lapselle elinikäisiä hyviä tunnemuistoja.
-Itse ihmettelin pitkään, miksi sisämaassa asuvana rakastin merta ja kallioita, kunnes minulle selvisi, että pienenä lapsena vietin aikaa vanhempieni kanssa Porissa kallioilla hypellen ja ohikulkevia laivoja katsellen.
Share